Wu wei eli teoton toiminta on taolaisuuden keskeisiä periaatteita. Meidän rationaaliselle ja loogiselle mielellemme käsite on hankalasti selitettävissä ja lähestulkoon absurdi. Viisas mestarimme, nyt jo edesmennyt, kiteytti aikoinaan ohjeen seuraavasti: ”Yrittäkää kaikin voimin, mutta muistakaa, että loppujen lopuksi mikään ei ole kovin tärkeää”.
Voisi luulla, että teottoman toiminnan käsite kehoittaa lorvailuun ja sen loputtomaan sallimiseen, että ponnistelu on turhaa ellei peräti vahingollista ja että sinnikästä harjoittelua tulisi suorastaan välttää, kun kerran millään ei ole mitään väliä. Kun mestarimme vielä mainitsi, että meidän tulisi toisinaan ponnistella ponnistelematta, hämmennyksemme oli totaalinen. Jotkut päättelivät, että ehkä on parasta vain keskittyä taijin liikesarjojen opetteluun ilman, että sen suuremmin pohtii taolaisen ajattelun kummallisuuksia.
Kun ponnistellaan ponnistelematta, harjoitusta tehdään niin pitkään, että lopulta tulee halu lopettaa. Tässä vaiheessa on mentävä ”rajan yli”, ts ei anneta myöten väsymykselle, kyllästymiselle tai halulle antaa periksi. Oppilaan tulee unohtaa oma itse, unohtaa fyysinen tai henkinen epämukavuus. Raja ylittyy, kun kaikesta huolimatta vain jatkaa. Vähitellen tulee oivallus, että kysymyksessä on viime kädessä henkinen ponnistelu, tahdon ja hengen voitto aineesta.
Wu wei sisältää ajattoman viisauden. Se ilmaisee, että liian kiihkeä pyrkiminen päämäärään ei tuo menestystä. Se saattaa jopa etäännyttää meidät tavoitteestamme. Parempi tulos saavutetaan harmonian kautta, kulkemalla rauhallisesti luonnon lakien viitoittamaa tietä. Wu wei ei tarkoita, ettei tarvitse tehdä mitään. Sitävastoin se ohjaa ihmistä vapauttamaan mielensä turhista huolista, jotka voivat olla toiminnan esteinä kaikissa tilanteissa, myös tavallisessa arkielämässä. Usein parhaat tulokset saavutetaan, kun kärsivällisesti ja pienin askelin edetään omaa päämäärää kohti. Tämä periaate toistuu yhä uudestaan Tao Te Chingissä, taolaisuuden perustekstissä. Viisas ”toimii ilman toimintaa, tekee ilman tekoja. Hän hoitaa vaikeat asiat kun ne ovat vielä helppoja, hoitaa suuret asiat, kun ne ovat vielä pieniä.”
Viime vuosina on yleiseen tietoisuuteen tullut flow-tilan käsite, joka jossain määrin lähestyy teotonta tekemistä ja joka avautuu länsimaiselle mielelle helpommin. Sanotaan, että flow-kokemuksessa ihminen on uppoutunut tekemiseen koko olemuksellaan, unohtaen ajan ja paikan ja sulkien tietoisuudestaan kaiken muun. Flow -kokemus voi tiettävästi muodostua missä tahansa tekemisessä, jossa edellytetään huomattavaa taitotasoa tai osaamista. Tyypillisesti tieteen, taiteen tai urheilun huippusuoritukset syntyvät usein tällaisessa virtauskokemuksessa. Mutta myös flow-tilaan pääseminen edellyttää, että tekijällä on ensin ollut henkistä kanttia silloin tällöin ponnistella ponnistelematta – kanttia ylittää raja, unohtaa itse, unohtaa epämukavuus ja hioa jo opittua yhä uudestaan ja uudestaan.
ewe