Kun harjoitussalissa teemme taijin liikesarjaa, meillä on ihanteelliset olosuhteet: hiljainen, valoisa ja rauhallinen ympäristö, tilaa askelille ja käsien liikkeille, ohjaaja johdattamassa liikettä ja ryhmän yhteinen rytmi kannattelemassa omaa keskittymistä. Taiji-harjoituksen jälkeen olo on rento ja olen kotona omassa kehossani.
Harjoitussali on rauhaisa soppi erillään ulkomaailman melskeestä. Kehollis-psyykkisen harjoituksen varsinainen merkitys punnitaan kuitenkin siinä, miten harjoitus ja sen opit toimivat myös salin ulkopuolella. Harjoituksen tulisi antaa valmiuksia ja voimaa kohdata ulkomaailman haasteita, antaa tasapainoa arjen akrobatiaan. Taiji-harjoituksen myötä kehontuntemus vähitellen selkiytyy ja harjoituksen rentouttavia, rauhoittavia ja kehotietoisia ominaisuuksia voi oppia aktivoimaan myös arkisissa yhteyksissä salin ulkopuolella.
Taijita voi tehdä melkein aina ja melkein joka tilanteessa. Varsinaisen liikesarjan tekemiseen tarvitaan muutama neliömetri lattiaa, mutta soveltaen taijita voi tehdä niillä jalansijoilla, joilla on, lähes paikallaan, käyttämällä askelten sijaan vain painon siirtoa jalalta toiselle.
Taijita on myös, kun ajattelee taiji-liikkeen mielessään, antaa liikkeen ja hengityksen tuntua kehossa, vaikka ei varsinaisesti fyysisesti liikkuisikaan. Voi antaa selän vähän ojentua, päälaen nousta ja mielessä laskea vartalon painon alas ja lähes liikkumatta tuntea liikkeen valmiuden käsissä, jaloissa, koko kehossa. Joissain tilanteissa voi suorittaa lähes huomaamattomia mikroliikkeitä, joissa liike todentuu kehossa, mutta ulospäin näytät istuvan tai seisovan kutakuinkin paikallaan. Bussipysäkillä tai liikennevaloissa voi vaivihkaa siirtää painoa jalalta toiselle ja hengityksen avulla antaa liikkeen tuntemuksen virrata läpi kehon. Istuessa hengityksen voi koordinoida lantion ja selän minimaalisiin liikkeisiin – taijita. Kassajonossa tai hammaslääkärin odotustilassa kukaan tuskin huomaa, että viereinen henkilö on oikeastaan juuri antamassa kehonsa, ja mielensä, vireytyä ikivanhan kiinalaisen harjoituksen neuvoin.
Taijita voi olla myös kävelyssä. Taiji-liikesarjan liikkumisen tapaa ottaa askeleita ja siirtää vartalon paino kevyesti rullaamalla jalalta toiselle voidaan soveltaa myös arkiseen kävelyyn.
Kävellessä, seisoessa tai istuessa voi myös hyödyntää taijin meditatiivista ulottuvuutta. Taiji on palaamista tähän hetkeen tietoisen kehontuntemuksen kautta. Tämä hetki on ainoa, jossa tosiasiallisesti voimme olla, mutta josta ajatustoimintamme etäännyttää meitä tuomalla välittömään läsnäoloon aikomuksia, toiveita ja suunnitelmia, mitä pitäisi tehdä, mitä voisi tehdä, mitä juuri näinkään. Taijiharjoituksen kautta, liikkeessä, tai vain mielessä, palaat hetkeen, jossa olet. Hengität sisään ja palaat kehoosi, hengität ulos ja tunnet energian virtaavan. Koska tahansa voit palauttaa ajatukset kotiin omaan kehoosi, rentoutua ja olla tässä.
Janne Koski
