Taijin teoreettinen tausta on taolaisessa maailmankuvassa. Taolaisuus on filosofia, joka kirjallisessa muodossa esitettiin noin 2500 vuotta sitten, pääasiassa teoksissa I Ching ja Tao te Ching. Sen keskeinen sanoma voidaan tiivistää seuraavasti: ”Hyväksy se, mikä on edessäsi, ilman että haluaisit tilanteen olevan toisenlainen. Opi tuntemaan asioiden luonnollinen laki ja toimi sen mukaisesti, ei sitä vastaan, sillä yrittämällä muuttaa sitä saisit vain vastustusta aikaan. Luonto tarjoaa kaikkea vaatimatta maksua tai kiitosta, ja tarjoaa sitä kaikille tasapuolisesti. Sen takia suhtautukaamme tasavertaisesti kaikkia kohtaan riippumatta siitä, millä tavalla he käyttäytyvät. Jos noudatamme tarkoin näitä lakeja, työmme tulee valmiiksi nopeammin ja helpommin, kun emme yritä ponnistella liiaksi, kun emme odota liikaa tuloksia. Kun katsomme maailmaa rauhallisella ja avoimella mielellä, totuus avautuu meille.” (Rein Siim)
Tao opettaa seuraamaan luonnon tietä. Se muistuttaa, että me ihmiset olemme myös luonnon osa – ei enempää, ei vähempää. Taiji on harjoitus, joka fyysisen ja henkisen käytännön kautta auttaa ymmärtämään, miten luonto toimii ja miten luonnon rytmit liikkuvat. Harjoittelu syventää tuntemusta siitä, mitä on olla luonnon osa. Samalla se opettaa, miten saamme osamme luonnon loputtomasta voimasta.
Oppi kahdesta luonnossa vallitsevasta voiman muodosta, jinistä ja jangista, on osa taijia ja myös osa kiinalaista lääketiedettä ja koko kiinalaista maailmankuvaa. Tätä kuvataan graafisesti mustavalkoisella, ns. Tai Chi -symbolilla.
Sanotaan, että Tai Chi on syntynyt Wu Chistä tai Ylimmästä Olemattomuudesta. Se on alku dynaamiselle ja staattiselle olotilalle, siten myös jinille ja jangille. Jin ja jang edustavat saman voiman vastakkaisia puolia. Ei siis ole olemassa erikseen jin- ja jang-voimaa, vaan yleisesti voima on aina joko jin- tai jang-tilassa. Tämä tila on dynaaminen, alati muuttuva. Esim. passivisessa olotilassa voima on jin, aktiivisessa jang. Luonto pyrkii aina hakeutumaan tasapainoon, jin muuttuu jangiksi ja päinvastoin. Jin ei koskaan ole absoluuttisen täydellinen, vaan sisältää aina jangin siemenen, ja jang jinin. Tämä saa aikaan voiman ikuisen liikkeen. Jin ja jang muodostavat yhdessä harmonisen kokonaisuuden ollessaan jatkuvassa keskinäisessä liikkeessä.
Taolaisen ajattelun mukaan koko universumi on jin- ja jang-voimien liikkeessä olevan tasapainon ilmentymä. Kun toimimme jinin ja jangin luonteen mukaisesti, olemme sopusoinnussa luonnon kanssa. Taiji-harjoituksessa molemmat voiman puolet tulevat esiin ja toimivat. Kun harjoitamme taijia, pidämme voimat tasapainossa vartalossamme ja mahdollistamme näin terveyden, pitkän iän ja riittävän määrän chitä.
– Anne